Miksi jotkut ihmiset eivät kelpaa työmarkkinoille — ei siksi etteivätkö haluaisi, vaan koska työmarkkinat eivät hyväksy heitä.
Tässä on syitä, miksi joku ei “kelpaa” työmarkkinoille:
- Puutteelliset tai vanhentuneet taidot.
Moni pitkäaikaistyötön on jäänyt jälkeen kehityksestä. Alat ovat muuttuneet, digitalisoituneet ja tehostuneet. Jos sinulla ei ole juuri nyt kysyttyjä taitoja, sinua ei edes kutsuta haastatteluun. Uudelleenkoulutus on kallista ja usein vaikeasti saavutettavaa juuri niille, jotka sitä eniten tarvitsisivat. - Mielenterveys ja toimintakyky.
Tilasto voi merkitä henkilön “työkykyiseksi”, vaikka todellisuudessa työelämän paineet, stressi ja jatkuva suoritusvaade eivät ole hänelle mahdollisia — ainakaan ilman tukea. Työmarkkinat eivät jousta. Ne olettavat, että ihminen toimii kuin kone. - Ikäsyrjintä.
Jos olet yli 55-vuotias, rekrytointiprosessi voi pysähtyä jo syntymävuoteen. CV:n päivämäärät ovat kuin varoitusmerkkejä. Nuorempia pidetään “dynaamisina” ja “kehityskelpoisina”. Vanhemmat työnhakijat saavat kiitoksen kiinnostuksesta — ja hiljaisuuden perään. - Pitkän työttömyyden stigma.
Mitä pidempään olet ollut työttömänä, sitä vaikeampaa on päästä takaisin. Rekrytoijat katsovat: “Jos kukaan ei ole palkannut tätä henkilöä aiemmin, miksi me tekisimme sen nyt?” Työttömyys itsessään muuttuu syyksi, vaikka taustalla voi olla täysin ulkoisia esteitä. - Alueellinen eriarvoisuus.
Työtä ei ole kaikkialla. Jos asut kaupungin ulkopuolella, pienellä paikkakunnalla tai alueella, jolta työpaikat ovat kadonneet, vaihtoehtoja ei ole. Muutto työn perässä kuulostaa paperilla hyvältä, mutta vaatii rahaa, asuntoa ja riskinottoa — joita kaikilla ei ole varaa ottaa. - Työnantajien luutuneet uskomukset.
Rekrytointia tehdään usein oletusten, ei näytön perusteella. Jos hakija ei ole työskennellyt “oikeissa firmoissa” tai hänellä on katkoja työhistoriassa, tulkinta on: epäpätevä, epäluotettava, huono riski. Luotetaan siihen, mikä näyttää tutulta, ei siihen mikä voi yllättää positiivisesti. - Nimi ja ihonväri ratkaisevat liikaa.
Rasismi on arkea suomalaisessa työnhaussa. Jos nimesi kuulostaa “vierasperäiseltä”, mahdollisuutesi päästä edes haastatteluun putoavat jyrkästi. Jos ihonvärisi ei ole valkoinen, olet edelleen monen työnantajan silmissä “mahdollinen ongelma” – ei osa työyhteisöä.
Tämä on todistettu tutkimuksin ja kokein. Tämä ei ole tunneasia, vaan rakenteellinen vääryys.
Jos halutaan oikeasti ratkaisuja, ne löytyvät muualta:
- Oikea-aikainen, tuettu koulutus.
- Mielenterveyspalvelut ja pitkäkestoinen tuki.
- Työnantajien asenteiden uudelleenkoulutus.
- Nimettömät hakuprosessit ja aktiivinen yhdenvertaisuustyö.
- Joustavat mallit, jotka eivät perustu rangaistukseen vaan rakentamiseen.
Työ ei ole rangaistus. Se voi olla mahdollisuus. Mutta vain jos se tehdään mahdolliseksi — jokaiselle.
